Joulunodotusta. Odotusta täydellisestä joulusta?!? Aina tuo odotus tuntuu yhtä vaikealta ja syyllistäviltä. - En kyennyt luomaan meille sellaista sosiaalista verkostoa, jossa tuntisin ympärillämme olevan välittäviä ihmisiä, sukulaisia. Monena vuonna vietettiin jouluaatto siskon perheessä. Joka kerta se ahdisti yhtä paljon, koska ei olla siskon kanssa läheisiä, ei vain olla. Tytärkään välttynyt ulkopuolisuuden kokemuksilta noina jouluina. Eks oli myös meillä monena aattoaamuna, mutta sekään ei koskaan todella vienyt pois sitä totuutta, että olemme eronneet.
Ehjää perhettä ei saa, jos sitä ei ole. Joulu on ja pysyy aina jossain määrin kipeänä.
Nyt meillä on pitkästä aikaa perhe. Silti tämä kaikki kipu pysyy läsnä. Sosiaalinen verkosto on ohut ja uudelleenkyhätty. Se on juuri sen vahvuinen, kuin mihin itse olen pystynyt: muutama heikko säie.
Ehkä tyttären on nyt aika käydä läpi suru menetetystä perheestä, menneestä lapsuudesta. Tuo suru tulee kipeänä vastaan joulunodotuksessa. Ehkä olen yrittänyt liikaakin kompensoida jotain mitä ei ole.
En tiedä. En todellakaan tiedä.
perjantaina 27. marraskuuta 2009
Lähettänyt Saima klo 18:34 2 kommenttia
Tunnisteet: syyllisyys, vajavuus
keskiviikkona 25. marraskuuta 2009
Törmäsin vihdoin lukiessani Arto Pietikäisen Joustava mieli -kirjaa asiaan, jonka miettimiseen olen tarvinnut työkaluja. Kyse on arvoista - omien arvojen selkiyttämisestä. Tähän saakka on ollut sellainen olo, kuin olisi kulkenut sumussa ja seurannut milloin mitäkin vastaantulevaa polkua. Tajuan, että seurasin varmastikin erästä tärkeää arvoa lopettaessani työn, nimittäin sitä arvoa, että haluan olla hyvä vanhempi. Koin että työ vei kaikki voimavarat muusta elämästä, erityisesti vanhemmuudesta, ja vähitellen aluksi ihan tärkeältä tuntuneen työn mielekkyys katosi. Ei työ varmaan ollut ainoa uuvuttava tekijä, mutta uupumuksessani en jaksanut analysoida asiaa syvällisemmin. Varmasti mun heikot vuorovaikutustaidot ja itsetunto olivat aika merkittävä tekijöitä työuupumuksen taustalla.
Lähettänyt Saima klo 9:31 0 kommenttia
Tunnisteet: arvot, työttömyys, työuupumus, vanhemmuus
tiistaina 24. marraskuuta 2009
Lisää takaiskuja. En päässyt hakemassani työpaikassa edes haastatteluun asti, vaikka kiinnostustani edellisestä työstä pois lähtiessä kysyttiin.
En tiedä olenko katkera. Möykky sisällä tuntuu lähinnä kivulta. Kuin tunkiolle hyljätty raato, jota kukaan ei enää halua nähdä. Tosin itsesääliinkään ei ole aihetta, koskapa itse työni päätin lopettaa.
Lähettänyt Saima klo 12:58 0 kommenttia
maanantaina 23. marraskuuta 2009
Tänään on ollut raskas päivä. Olin työkkärissä yli 2 tuntia kuulemassa persoonallisuustestien tuloksia. Kun palasin kotiin, odotti kirje jossa ilmoitettiin etten saanut hakemaani opiskelupaikkaa. Voimakas ajatus ja tunne, etten kelpaa enää mihinkään, valtasi mielen. Itkin hiljaa koko matkan terapiapaikkakunnalle. En jaksanut puhua A:lle.
Aina ei voi olla avoin, aina ei voi tuoda koko haavoittuvuuttaan päivänvaloon.
Lähettänyt Saima klo 22:38 1 kommenttia
lauantaina 21. marraskuuta 2009
Kopioitu Riiriiltä
Ohje: "Kannattaa täyttää tämä 100 kohdan lista juoksevin numeroin, niin näet heti tuloksen! Jos saat noin 50 pistettä, olet aika normaali. Jos saat yli 70 pistettä, olet kokenut ihan helevetisti. Jos saat yli 90 pistettä, soita Renny Harlinille, niin se tekee elämästäsi leffan!"
Olen...
[1] kävellyt yhteen menoon yli 15 km.
[ ] ostanut ja juonut pullon Beaujolais Nouveau'ta.
[2] nähnyt kuolleen ihmisen.
[3] jäädyttänyt kieleni talvella kiinni metalliin.
[4] pelastanut jonkun hengen.
[ ] ostanut jotakin seksikaupasta.
[5] murtautunut jonnekin luvattomasti.
[6] uinut avannossa.
[7] tappanut/lopettanut eläimen omin käsin. (hämähäkin yms.)
[ ] litistänyt kolikoita junaradalla.
[ ] ajanut fillarilla yli 100 km päivässä.
[ ] ostanut oman asunnon.
[ ] tavannut henkilökohtaisesti suurimman idolini.
[8] saanut kirjoitukseni lehteen.
[9] ollut lähellä kuolemaa.
[ ] saanut potkut.
[ ] avustanut eläimen synnytyksessä.
[10] pitänyt sylissä alle vuorokauden ikäistä lasta.
[ ] kokenut tai nähnyt livenä luonnonmullistuksen.
[ ] käynyt Levillä yli 5 kertaa.
[ ] syönyt ankkaa, sorsaa ja strutsia - siis näitä kaikkia.
[ ] harrastanut seksiä porealtaassa.
[ ] saanut sakkoja viisi (5) kappaletta tai enemmän.
[ ] ollut käsi/jalka kipsissä.
[11] antanut haastattelun medialle.
[ ] hävinnyt kerralla rahapelissä yli 100 euroa.
[ ] voittanut kerralla rahapelissä yli 1000 euroa.
[12] käynyt vähintään kymmenessä (10) eri maassa.
[ ] käynyt vähintään kahdessakymmenessä (20) eri maassa.
[ ] harrastanut seksiä henkilön kanssa, jonka nimi jäi arvoitukseksi.
[ ] ollut käräjillä asianosaisena.
[ ] valmistanut ruokaa kerralla yli kymmenelle ihmiselle.
[13] valmistanut itse alkoholipitoista juomaa - siis muuta kuin simaa.
[ ] ostanut ulkomailta auton/moottoripyörän/asunnon/kesämökin/lemmikin/puolison.
[14] pilkkinyt.
[15] käynyt nakuna kuutamouinnilla.
[16] syönyt unilääkkeitä.
[ ] esiintynyt joulupukkina.
[ ] kiivennyt toimivalle tulivuorelle.
[ ] laskenut työvuosia vuorotteluvapaaseen tai eläkkeeseen.
[17] laitesukeltanut.
[ ] harrastanut ryhmäseksiä.
[18] reissannut ulkomailla reppu selässä viikkoja/kuukausia vailla tarkkoja suunnitelmia.
[ ] ollut mukana striptease-esityksessä.
[19] esiintynyt tv:ssä.
[ ] soutanut kirkkoveneellä.
[ ] juossut maratonin.
[20] blogannut.
[ ] ottanut lävistyksen - muualle kuin korvalehteen.
[21] salakuljettanut jotakin rajan yli.
[ ] käynyt totalitaarivaltiossa tai sota-alueella.
[ ] tehnyt konkurssin.
[22] kirjoittanut kirjan.
[23] synnyttänyt tai ollut mukana synnytyksessä.
[ ] vaihtanut autonrenkaan.
[24] kiivennyt tunturille.
[25] kasvattanut yrttejä.
[ ] tehnyt testamentin.
[ ] tullut uhatuksi aseella.
[ ] syönyt toukkia.
[26] ollut kihloissa.
[27] harrastanut seksiä julkisella paikalla.
[28] ollut naimisissa.
[29] eronnut avioliitosta.
[30] kerännyt ruokareseptejä.
[31] pitänyt villieläintä lemmikkinä.
[32] opetellut aikuisena uuden kielen.
[ ] menettänyt ajokorttini määräajaksi.
[ ] ollut putkassa.
[ ] ottanut eläkevakuutuksen.
[ ] syönyt koiraa.
[ ] ajanut kolarin.
[33] oksentanut alkoholin takia.
[34] yöpynyt sairaalassa aikuisiällä.
[35] tilannut Aku Ankka -lehden.
[36] ollut vapaaehtoisesti ilman televisiota yli puoli vuotta.
[37] luonut lantaa.
[38] istuttanut puun.
[39] ollut rekan kyydissä/ajanut sellaista.
[40] liftannut.
[41] tehnyt rikosilmoituksen.
[42] vaeltanut Lapissa.
[43] laskenut koskea.
[44 ] käynyt Enontekiöllä.
[45] ollut purjehtimassa.
[46] koonnut Ikean huonekaluja.
[47] käynyt vesijumpassa.
[ ] syönyt jotain itse tappamaani/-ampumaani.
[48] haastanut riitaa nakkikioskilla.
[49] pukeutunut äidin vaatteisiin.
[50] himoinnut työkaveria.
[51] maalannut taulun.
[ ] huijannut vakuutusyhtiötä.
[52] ratsastanut hevolla.
[53] muuttanut nimeni.
[54] ollut savusaunassa.
Jotkut kohdat oli vähän tulkinnanvaraisia... mutta normaalin kirjoissa siis ollaan. Saapi nähdä mitä työkkärissä tehty persoonallisuustesti näyttää. Oikeasti vähän jännitän sen lopputulosta, kun vastasin aika rehellisesti.
Lähettänyt Saima klo 20:53 2 kommenttia
Tunnisteet: hömppä
Pimeä välittyy yhdestä sun toisesta blogista. Se saa askeleen raskaaksi ja mielen eksymään synkkiin ajatuksiin. Tunturin kosketus -blogista lainasin idean ajatusten ja tunteiden hallinnan avuksi.
Niinpä tässä viisi asiaa, joissa olen tänään ollut hyvä: 1) Kävin kävelyllä vaikka askel ei lentänytkään. Annoin sille luvan olla raskas, en pakottanut. 2) Kuuntelin tytärtä enkä yrittänyt ratkaista hänen ongelmiaan, en ahdistunut niistä. Muistin että riittää kun on läsnä ja kuuntelee. Tästä olen tänään iloinen. 3) Kirjoitin joulukortit kerrankin ajoissa. Tehtiin tätä yhdessä tyttären kanssa. 4)Vastustin kiusausta sortua juomaan oluen, joka oli mulle ostettu ja jonka juominen olisi ollut niin helppoa. 5) Lähetin runotoivomuksen "Tämän runon haluaisin kuulla" -ohjelmaan. En tiedä luetaanko sitä, mutta halusin kuulla sen lausuttuna ja tein jotain asian eteen.
Lähettänyt Saima klo 20:13 0 kommenttia
Tunnisteet: tunnehallinta
torstaina 19. marraskuuta 2009
Huomenta maailma! Tänään on vähän parempi päivä, eilen kaikki oli vain yksinkertaisesti täysin mahdotonta. Ruumis tuntui hiekkasäkiltä, olin aivan puhki, ja mieliala meni siihen mukaan. Kovin huonosti erotan väsymyksen ja masennuksen toisistaan edelleen. Eivätkö ne nyt kuitenkin ole aivan eri asia?
Hakemastani työstä ei ole kuulunut mitään. Oletin sentään pääseväni haastatteluun, koska kyseistä projektia mulle tarjottiin lähtiestäni edellisestä työpaikastani. Mutta poissa silmistä, poissa sydämestä. Ei sen puoleen, työ olisi tuonut mukanaan myös ongelmia: pitkät työmatkat ja stressiä. Uuden alan opiskelu tuntuu edelleen aivan varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Oon miettinyt millainen olen ja millainen haluaisin olla. Noiden kahden seikan välillä on suuri ristiriita, jonka ratkaisu ei välttämättä ole muutos. Omaa perustemperamenttiaan kun lienee mahdoton muuttaa. Sitä paitsi mussa on jotain sisäistä ristiriitaa: esim. haluan että tavarat on järjestyksessä ja asiat on suunniteltuja, koska silloin mun on parempi olla. Silti ympärilläni vallitsee epäjärjestys; suurella työllä aikaansaatu järjestys palautuu nopeasti kohti kaaosta. Tämä lienee joku termodynamiikan perussääntö. Elämän laki.
Mikä minä olen sitäkään muuttamaan.
Lähettänyt Saima klo 8:52 0 kommenttia
Tunnisteet: muutos
