M oli taas paremmalla tuulella, vaikka ei sillä varmaan oikeesti oo niin suurta merkitystä. Mielialat vaihtelee. Oma tulkinta niistä vain lyö yli. Ehkä masennuksen pohja onkin itselle synkempi. Skenaario pahimmasta. Vaivuin itse murrosikäisenä masennukseen ja läpitunkematon synkkyys on jäänyt kipeänä muistijälkenä aivojen pinnalle. - Tai ehkä onkin toisinpäin? Itse ehkä aikuisena tietää kokemuksesta, että tulee päiviä, parempia ja erilaisia. Elämä ei lopu juuri nyt, juuri tähän tunteeseen. M ei voi sitä vielä tietää. Huomenna voi olla paremmin, vaikka mitään ulkoista muutosta elämässä ei olisikaan tapahtunut.

Muutos on tapahtunut tulkinnassa.

Ps. Keksin rakaisun yhteen ongelmaani. Rupesin kirjoittamaan myös pelkästään itselleni. Eräänlaista terapiapäiväkirjaa. Auttaa kun voi kirjoittaa myös sensuroimatta.